Kerrotko itsestäsi?

Olen Paul Choi, etelä-korealaisen Paul&Mark-konsultointi- ja koulutusyrityksen perustaja. Kansainvälisissä yhteyksissä käytän nimeä Paul, koska korealainen etunimeni Jaewoong on monille vaikea muistaa.

Yrityksen perustamishetkellä olin 28-vuotias, mikä ei tehnyt alkutaipaleesta helppoa. Perinteisesti Koreassa vakavasti otettavan konsultin täytyy olla vähintään 40-vuotias pukumies.

Kovalla työllä ja tekemällä asioita perinteisestä poikkeavalla tavalla aloin saavuttaa mainetta ja menestystä Koreassa. Käytän harvoin PowerPointia ja pyrin tekemään luennoistani myös viihdyttäviä ja kiinnostavia.

Urani käännekohta tapahtui 2009 kun sain yhteydenoton Korean suurimmasta yrityksestä Samsungista. He pyysivät minua auttamaan lisäämään luovuutta. Olin todella innostunut, koska perinteisesti Koreassa keskitytään enemmän tuottavuuteen kuin luovuuteen. Syntyi Out of the box from Samsung -ohjelma.

Tuohon aikaan kaikki työntekijät Samsungilla käyttivät pukua. Kehotin heitä ottamaan kravatit pois, olemaan luovia, pomppimaan ja juoksemaan jos siltä tuntuu. Koulutimme yli 6000 samsunglaista vuodessa.

Projekti oli suuri menestys, ja sen ansiosta pääsin mukaan suosittuun talk show -tv-ohjelmaan Sebasi talk sekä kirjoittamaan kirjani Power of delivery.

Samsungin lisäksi olen saanut kunnian auttaa useita merkittäviä organisaatioita, kuten esimerkiksi Korean presidentin palatsi, Audi, LG ja Hyundai. En kuitenkaan pidä itseäni yritysjohtajana vaan kouluttajana.

Varsinainen intohimoni ja kutsumus on auttaa erityisesti kehittyvien maiden ihmisiä. Muutama vuosi sitten sain yhteydenoton Ecuadorista. Kalenterini oli tuolloin varattu pitkälle tulevaisuuteen, mutta peruin kaiken ja hyppäsin koneeseen koska tiesin saavani ainutlaatuisen mahdollisuuden.

Amazonin alueella pääsin kouluttamaan neljäätoista heimoa. Erityisesti mieleeni on jäänyt yksi erittäin köyhä isoisä. Hän kyseli minulta todella paljon asioita, mitä ihmettelin mielessäni. Myöhemmin kuulin että kyseessä oli Ecuadorin hallituksen kolmanneksi ylin ministeri.

Ecuadorin lisäksi olen päässyt auttamaan esimerkiksi Vietnamissa, Moldovassa, Ecuadorissa sekä Pohjois-Koreassa, jolla on vahva yhteys Etelä-Koreaan.

Mikä sai sinut innostumaan SmoothTeamista?

Ruotsalainen kumppaniyrityksemme LOVAK mainitsi minulle, että he olivat ottaneet Ruotsissa käyttöön mielenkiintoisen Suomessa kehitetyn tiiminkehityspalvelun ja kehottivat meitäkin tutustumaan siihen. Vaikka olen innostunut kaikesta uudesta ja innovatiivisesta, eivät odotukseni olleet korkealla. Harvat uudet palvelut ovat tehneet vaikutusta.

SmoothTeam-simulaatioon osallistumisen jälkeen ensimmäinen sanani oli: WAU! Olin todella vaikuttunut. Simulaatio loi mahtavan flown, sen rakenne on todella hyvin mietitty, ja se aidosti auttaa tiimejä ja organisaatioita toimimaan paremmin. Tarinoita hyödyntävät simulaatiot ovat nerokas idea. Lyhyesti sanottuna, rakastan sitä!

Haluamme auttaa mahdollisimman monia organisaatioita ympäri maailmaa hyötymään simulaatioista. COVID-19 on kuormittanut ihmisiä valtavasti ja vihdoinkin on tarjolla palvelu, joka pystyy auttamaan myös etätiimejä toimimaan huomattavasti paremmin. Pidän SmoothTeamia uuden työkulttuurin läpimurtona.

Millaisia tuloksia simulaatio on antanut?

Alkuun hyödynsimme simulaatioita runsaasti sisäisesti. Jo ensimmäisessä simulaatiossa strategiatiimimme havaitsi, että yhden tiimin jäsenen vahvuuksia ei oltu tunnistettu. Simulaation pohjalta hänen työroolinsa laitettiin täysin uusiksi ja se teki suuren muutoksen yritykseen. Tämä on uskomaton saavutus kahden tunnin simulaatiolla.

Olemme hyödyntäneet simulaatioita useiden pienten ja keskisuurten yritysten kanssa. Kokemuksemme ovat olleet todella rohkaisevia. Erään asiakkaamme opettajista koostuva ryhmä alkoi jopa itkeä simulaation aikana havaittuaan miten huonosti toisensa tuntevat. Se oli todella koskettavaa, ja he puhuivat paljon siitä, mikä heitä harmitti ja mistä he pitivät. Simulaatio on siis myös erinomainen työkalu sydänten avaamiseen.

Kysyntä on ollut kovaa, ja lähiviikkoina pääsemme hyödyntämään simulaatioita useiden korealaisten jättiyritysten kanssa. Asiakkaat ovat ilmoittaneet odottavansa simulaatiota suurella innolla.

Miten korealainen kulttuuri eroaa pohjoismaisesta?

Erin Meyerin mainio kirja The Culture Map vertaa maita neljällä eri akselilla:

  1. Tasa-arvoisuus – Hierarkkisuus

Korealaisissa yrityksissä on tyypillisesti vahva hierarkkisuus ja vahvat johtajat. Eurooppalaistyyliset fasilitoivat johtajat ovat harvassa. Alainen ei voi antaa johtajalle palautetta tai tehdä parannusehdotuksia.

  1. Tehtäväpohjainen – Suhdepohjainen

Amerikkalainen kulttuuri on äärimmäinen esimerkki tehtäväpohjaisesta lähestymisestä. Luottamus syntyy yhteisissä projekteissa ja suhteita luodaan ja niistä luovutaan helposti tarpeen mukaan. 

Kun olin Tennesseessä pidin amerikkalaisia käytäntöjä hyvin outoina. He alkoivat heti puhua dollareista ja prosenteista – hyvä etten mennyt paniikkiin!

Koreassa luottamus ja suhteet kehittyvät hitaasti ajan kanssa yhteisten illallisten ja muiden tapaamisten myötä. Raha-asioista puhutaan vasta kun toimiva suhde on olemassa.

Luottamus syntyy myös ketjutettuna – hyvin tuntemieni ihmisten luottamiin henkilöihin voin luottaa itsekin.

  1. Suora palaute – epäsuora palaute

Koreassa palaute annetaan perinteisesti yksityisesti ja diplomaattisesti kulmia pyöristellen.

Olen joskus yrittänyt antaa yrityksessäni palautetta suomalaiseen suorasukaiseen tyyliin – kaikki hermostuivat ja ajattelivat että vihaan heitä!

  1. Asiakeskeinen (matalakontekstinen) – suhdekeskeinen (korkeakontekstinen)

Luin joskus amerikkalaista Teräsmies-sarjakuvaa ja se oli mielestäni kuin romaani – kaikki puhekuplat olivat täynnä tekstiä. Korealaisissa sarjakuvissa puhetta on todella vähän ja huomio keskittyy ilmeisiin, yksityiskohtiin ja tunnelmaan. Muutenkin Koreassa usein “luetaan rivien välistä” – esimerkiksi puheen jälkeen ei tyypillisesti keskustella puheen sisällöstä vaan pohditaan, mitähän puheen takana oli ja mitä puhuja ajatteli.

Suomalaiset tyypillisesti sanovat mitä ajattelevat ja tarkoittavat mitä sanovat. Arvostan tätä tapaa suuresti, mutta perinteisempien korealaisten kanssa toimiessa tarvitaan hienovaraisempaa lähestymistä.

Mitä korealaiset voisivat oppia skandinaaveilta?

Lyhyt vastaus: tasapainoa.

1950-luvun alussa käyty Korean sota tappoi yli kolme miljoonaa ihmistä, tuhosi suuret kaupunkimme ja aiheutti valtavan nälänhädän. Vanhemmat eivät pystyneet ruokkimaan lapsiaan ja paljon vauvoja jouduttiin antamaan adoptoitavaksi muihin maihin tai jopa myytiin. Sodan arvet näkyvät edelleen voimakkaasti kulttuurissamme – miehet tekevät kovasti töitä että voivat tarjota lapsilleen paremman elämän.

Lapsena näin isääni todella harvoin, koska hän oli aina töissä. Kaksitoista vuotta sitten hän tuli ylpeänä kertomaan, että oli tiskannut ensimmäistä kertaa astioita auttaakseen äitiämme.

Korealaiset ovat kateellisia pohjoismaisesta tasapainosta ja tasa-arvosta. Pohjoismaissa kaikki ovat yhdenvertaisia vaikka ovat eri ikäisiä tai eri sukupuolta. Koreassa täytyy aina totella vanhempiaan ja vaimon pitää totella miestään vaikka mies olisikin väärässä.

Koreassa äidin tehtävä on ollut pitkään pitää huolta lapsista ja isän käydä töissä. Tunnistamme kuitenkin myös jo vaihtoehdon, vaikka se onkin vielä harvinaista. Meillä on jopa pohjoismaiselle isälle oma sana: scandidaddy!

Ylipäänsä työntekoa on pidetty pitkään perhe-elämää arvostetumpana. Aiemmin työnteko oli jopa hyväksyttävä syy jättää väliin esimerkiksi perhejuhlat, mutta onneksi tämä on muuttumassa. Nuoremmat korealaiset osaavat onneksi arvostaa myös vapaa-aikaa eivätkä toimi niin hierarkkisesti.

Entä mitä skandinaavit voisivat oppia korealaisilta?

Lyhyt vastaus: intohimoa.

Me korealaiset olemme hyvin käytännöllisiä, nopeita, fiksuja ja ahkeria. Toivon että pohjoismaalaiset oppisivat etenemään kohti tavoitteitaan samalla intohimolla kuin korealaiset. Kun innostumme jostakin, painamme kaasun pohjaan. Päättäväinen asenne on auttanut korealaisia luomaan esimerkiksi useita maailman suurimpia yrityksiä ja vahvan talouden.

Osaamme olla myös erittäin fokusoituneita ja joustavia. Emme kuitenkaan ole niin kilttejä kuin ensivaikutelmasta voisi luulla. Korea on noin 5000 vuotta vanha ja maahamme on hyökätty yli 900 kertaa. Tämä on antanut meille myös kovuutta ja varovaisuutta.